Risto Räppääjä ja lapsenvahti

Kun alakerran poikamies Lennart Lindberg pistetään vauvanhoitajaksi, tiedossa on sekasortoa ja naurunremakkaa – tällä kertaa kurkistetaan Riston lapsuuteen asti.

Rauha-täti kertoo kirjan puitteissa iltasadun, joka kuljettaa lukijan takaisin aikaan, jolloin Risto oli vielä vauva. Tarinan lähtökohta on herkullinen: Risto ilmoitetaan television Vuoden viisain vauva -kilpailuun, ja Rauhan on ommeltava sopiva esiintymisasu. Kun aikaa ei tahdo riittää kaikkeen, hän pyytää lapsenvahdiksi Lennart Lindbergin – miehen, joka ei tiedä lapsenhoidosta yhtään mitään.

Sekaannus on odotettavissa jo tästä asetelmasta, ja Nopolan sisarukset hyödyntävät sen täysillä. Risto-vauva päättää konttailla omille teilleen juuri kun tv-ryhmä saapuu kuvaamaan kilpailukandidaattia, ja Lennart joutuu tilanteen pelastamiseksi pukeutumaan itse vauvaksi. Kohtaus, jossa silmälaseihin ja viiksiin sonnustautunut "vauva" hurmaa haltioituneen toimittajan, on juuri sitä absurdia tilannekomiikkaa, josta sarja on tunnettu.

Kieli on sarjan tapaan rikasta ja ilmaisuvoimaista, mikä tekee kirjasta kiitollisen ääneen luettavaksi. Lapset tarttuvat helposti sanaleikkeihin ja hulvattomiin yksityiskohtiin, ja teksti taipuu myös itsenäiseen lukuharjoitteluun, kun sanasto ei ole liian vaikeaa. Tarina pohjautuu alun perin näytelmään, joka nähtiin ensin nukketeatteri Hevosenkengässä, ja tämä näkyy kirjassa selkeinä, kohtauksellisina tilanteina, jotka etenevät ripeästi.

Christel Rönnsin kuvitus tukee tarinaa tutulla tavalla – visuaalinen ilme on tunnistettava ja lämminhenkinen, vaikka arvioin tässä ensisijaisesti tekstiä. Kokonaisuutena kirja on kevyt, hyvässä mielessä lapsenomainen lukukokemus, joka ei yritä olla enempää kuin on: hauska välipala tutun hahmon ympärille rakennetusta maailmasta.

Jos perheessä on jo aiemmin tykätty Risto Räppääjästä, tämä osa ei tuota pettymyksiä. Ensikertalaisellekin juoni avautuu helposti, sillä taustatarina selitetään kehyskertomuksen sisällä luonnollisesti.