Enkelit jotka katosivat

Kun julkkiselämän kiiltävä pinta murtuu, alkaa matka, jonka lopputulosta ei arvaa – Teppo Hovin esikoisromaani vie lukijan tv-tähteyden varjoista Euroopan rikollisverkostojen ytimeen.

Teppo Hovi tunnetaan kotimaisen tv-fiktion tekijänä, ja se näkyy "Enkelit jotka katosivat" -romaanin rakenteessa: kohtaukset vaihtuvat ripeästi, dialogi kantaa juonta eteenpäin eikä turhaa jaarittelua juuri ole. Esikoisdekkarina teos on yllättävän hallittu kokonaisuus, jossa aloittelevan kirjailijan kompastuskivet on suurelta osin vältetty.

Päähenkilö Kasper Wik on kolmekymppinen tv-tähti ja tubettaja, joka on kyllästynyt julkisuuden ontoksi käyneeseen elämään. Kun hän siirtyy kameran toiselle puolelle videodokumentaristiksi, hän ei osaa arvata päätyvänsä tutkimaan ihmissalakuljetuksen verkostoa, joka ulottuu ympäri Eurooppaa. Asetelma – julkkis, joka löytää itsestään toimittajan vaiston – on tuore lisä suomalaiseen rikoskirjallisuuteen, jossa poliisit ja etsivät ovat totutumpi näkökulma.

Juoneen kietoutuu myös Sophia, nainen jonka menneisyys on hämärän peitossa ja jonka ja Kasperin välille syntyy vetovoima, joka sekoittaa henkilökohtaisen ja ammatillisen. Tämä ihmissuhdelinja tuo trilleriin lämpöä kylmän rikosjuonen rinnalle, vaikka samalla se tekee Kasperista haavoittuvaisemman pelinappulan suurempaan peliin, jonka panoksina ovat ihmishenget.

Aihe – ammattirikollisuuden kyky hyödyntää globaaleja kriisejä ja ihmisten hätää – tuntuu ajankohtaiselta ja on käsitelty ilman turhaa saarnaamista. Hovi ei selitä liikaa, vaan antaa tapahtumien ja henkilöiden puhua puolestaan. Tarina on ensimmäinen osa Kasper Wik -sarjaa, ja avoimeksi jäävät langat herättävät kiinnostuksen jatko-osaa kohtaan.

Kokonaisuutena kyseessä on sujuva ja koukuttava avaus, joka ei nojaa liikaa yllätyksiin vaan rakentaa jännitteen huolella. Kokeneen tv-ammattilaisen käsialaa on helppo tunnistaa: kohtaukset ovat visuaalisia ja tarina etenee kuin hyvin leikattu sarja.